13. helmi, 2015

 

 

Valistuksen hengessä 1700-luvun kynäniekat ja koulumestarit sommittelivat opettavaisia tarinoita jälkipolvelle ohjeeksi ja ojennusnuoraksi - turhaan. Lapsille ei kelvannutkaan oppimestareiden tietoviisaudet ja latteudet. He poimivat luettavakseen aikuisten hyllystä don quijotet, gulliverit  ja robinson crusoet. Vuosisata myöhemmin tarjonta runsastui. Seikkailuhenkinen keskenkasvuinen lukija saattoi rikastuttaa mielikuvitustaan sellaisilla tarinoilla kuin Setä Tuomon tupa, Ivanhoe, Muskettisoturit , Cooperin intiaaniromaanit, Aarresaari jne.

 

Varsinaisesti lapsille takoitettua lasten-ja nuorisokirjallisuutta ryhdyttiin kustantamaan 1800-luvulla. Tanskan satusetä H.C. Andersen julkaisi satujaan, samoin saksalainen Wilhelm Hauff. Pitkänenäinen Pinocchio näki päivänvalon samoin kuin englantilaisen satukirjallisuuden kuuluisin teos Alice ihmemaassa. Suomessa vaikutti  satusetä Topelius.

                       

Metsänpoika tahdon olla

 

Suomalaisen korpiluonnon ja  eräelämän kuvauksella oli tultaessa 1900-luvulle vahvat perinteet. Aleksis Kivi ja  Juhani Aho olivat esikuvia nuorisolle tarkoitettujen seikkailukertomusten sepittämisessä. Vuonna 1915 kirjoitti Alfred Emil Ingman-niminen pappismies ja opettaja kaikkien aikojen suomalaisen eräseikkailuklassikon, Rimpisuon usvapatsaan. Ingmanin (1860-1917) perehtyneisyys eräelämään ja metsästykseen ja purjehdukseen näkyy kirjan sivuilla. Onpa omakohtaisesti koettu suden tappokin antamassa lisäuskottavuutta kohtauksessa, jossa tarinan pojat taistelevat susia vastaan.

 

Tukevasti tosiasiapohjalta liikkeelle lähtevä romaani kertoo purjekelkkaansa rakentelevista kaveruksista, jotka saavat päähänsä lähteä tutkimaan Rimpisuon salaisuutta. Ingmanissa on aimo annos valistajan vikaa. Jo alkumatkalla on erämaa uhkia täynnä lumimyrskyineen ja susilaumoineen. Kampailu vastuksia vastaan on kuvattu niin havainnollisesti, että lukija ei heti tule käsittäneeksi opiskelevansa samalla erätaitoja alkaen rakovalkean teosta. Mielikuvitukselliset juonen käänteet imaisevat mukaansa ja pian on lukija muinaisten lappalaisten  tietäjien linnassa kulta-aarteiden ja salaperäisten epäjumalien parissa.

 

Rimpisuon usvapatsas sai pian jatkoa. Latvasaaren kuninkaan hovilinna kertoo nuoren maisterin ja tämän  nimismiesystävän rosvojahdista rajaseudun salomailla. Puhdasta luonnonkuvausta ja eläinkertomuksia sen sijaan sisältää Ingmanin kolmas teos Suursalon Halli. Nimitarinan kertojana esiintyy koira, joka isäntänsä kuoltua vetäytyy salojen sydämeen yksinäiseksi eräeläjäksi.

 

Kolme klassikkoa

 

Ingman laski kirjoillaan tukevan alustan suomalaiselle seikkailukirjallisuudelle. Hänen teoksissaan on sanottu olevan huimaa mielikuvituksen lentoa, mutta samalla myös todentuntua - samaa harrasta pyrkimystä selviytyä omin voimin kamppailusta luontoa vastaan kuin Robinson Crusoessa konsanaan.

 

Samalla tavalla kehitysuskoinen luonnon ja ihmisen kuvaaja oli toimittaja Jalmari Sauli (1889-1957). Hänen kirjojensa sankarit olivat selviytyjiä jatkuvassa taistelussa luontoa vastaan. Kirjojen nimetkin ovat paljon kertovia -- Metsän poika, Erämaa ottaa ohjakset,  Suursaaren sissit tai  Ajojahti. Paljon kiitosta on saanut kirja Mustat ketut - eräs niistä harvoista  nuortenkirjallisuuteemme kuuluvista teoksista, joiden arvostelussa on käytetty mainesanaa mestarillinen. Kirja on enemmän kuin seikkailu. Se on lapsiromaani, joka kohoaa todellisiin taiteellisiin mittoihin.

 

Suomalaisen eräseikkailun urnauurtajista kolmas on Kaarlo Hänninen (1876-1939). Hän oli maantiedon opettaja ja harras erämies hänkin. Hännisen kirjallinen ura alkoi vuonna 1923. Silloin hän julkaisi teosparin Kiveliön karkurit ja Kiveliön kuningas. Jälkimmäistä pidetään suomalaisen nuortenkirjallisuuden yhtenä parhaimpana teoksena. Tarinan nuoret eksyvät kalaretkellä korpeen ja joutuvat viettämään Suomen ja Venäjän rajaseudulla  yksinäisessä metsästysmajassa koko talven taistellen nälkää, vilua ja petoja vastaan. Sama teema on teoksessa Jäämeren sankari, jossa pohjoisen merillä tapahtuva valaanpyynti päättyy haaksirikkoon ja kirjan sankari viettää ikimuistoisen robinsonadin  Huippuvuorilla.

 

Näiden kolmen herran töiden jatkajia on riittänyt. Pian kustantajatkin oivalsivat seikkailukirjoista saatavan hyödyn. Syntyi kustantajien perustamia nuortenkirjasarjoja kuten Wsoy:n Koululaiskirjasto tai  Otavan Poikien seikkailukirjasto. Noiden sarjojen helmiä löytyy monen isoksi kasvaneen pojan kirjahyllystä edelleen.