1. heinä, 2015

Bonuksia taivaanportille

Tappaminen on paljon helpompaa kuin tämä suojelu, puuskahti luontoystävällinen kadunkulkija joka sattumalta oli yhyttänyt rusakon pojan pahasta paikasta Puhoksen parkkipaikalla Itiksessä Helsingissä.  Vauvarusakko oli saanut kutsumattomaksi airueksi pari nälkäistä kalalokkia ja murhanhimoisesti käyttäytyvän variksen joka oli ennättänyt nokkaista pupulta toisen silmän päästä ennen kuin mies oli häätänyt linnut tiehensä.

Mies oli soittanut jo hyvän tovin ympäri luonnonsuojeluihmisten numeroita mutta sieltä oli aina vaan neuvottu soittamaan toiseen numeroon. Kukaan ei ottanut vastuuta rusakon lapsesta. Ja sitä paitsi jäniksen lastenhoito on kuulemma tuon näköistä. Emo huitelee omilla teillään pitkiäkin aikoja ja palaa kyllä aikanaan jälkikasvun luokse. Ei kannata ylenmääräisesti huolestua. – Mutta kun täällä on nämä linnut ja autot, mieheltä pääsi. Luontoihmiset valittivat kiireitään ja sanoivat heidän toimintansa perustuvan vapaaehtoisuuteen. Juuri tällä hetkellä ei löytyisi siltä suunnalta apuja.

Miehen neuvokas vaimo oli käynyt sillä aikaa kysymässä apua läheisestä lemmikkikaupasta. Hän tuli suuren pahvilaatikon kanssa jonne pupu ujutettiin. Nyt rusakon vauva oli turvassa autoilta ja linnuilta

Sitten syttyi ajatus. Soitetaan Korkeasaareen. Palveluhenkinen eläintarhan ihminen ymmärsi pupun hädän välittömästi ja neuvoi tuomaan laatikon pupuineen lippumyymälään josta se noudettaisiin.

Huojentuneena pariskunta lähti viemään rusakon poikaa kohti Korkeasaarta. Kuinka silmäpuolen vauvarusakon mahtaisi käydä valtavan kokoisessa eläintarhassa. Sitä mies mietti mielessään. Vaimolleen hän tyytyi toteamaan. – Tuli tehtyä hyvä työ. -  Niin, vastasi vaimo. – Bonuksia taivaanportille.