kuva: Ellariina Kykyri

Keskiajalla vaikutti Suomen Turussa seura, joka oli saanut nimekseen Kolmen kuninkaan kilta. Kolmen kuninkaan mukaan on saanut Ruotsin vaakuna koristeekseen kolme kruunua. Aihe on kiinnostanut myös keskiaikaisia laulujen tekijöitä. Kolmen kuninkaan laulannasta on tullut meidän tuntemamme tiernapojat.

Tiernapojat-esitys on nykypäiviin säilynyt jäänne keskiaikaisista teinien lauluista ja mysteerinäytelmistä. Aihe on saatu Matteuksen evankeliumin toisesta luvusta, jossa kerrotaan kolmen tietäjän saapuvan itäisiltä mailta Juudeaan.

Jerusalemista heidät neuvotaan Betlehemin kaupunkiin, jonne he saapuvat tähti oppaanaan ja löytävät Marian ja Joosefin sekä Jeesus-lapsen ja antavat tälle lahjoja. Tätä tapahtumaa länsimainen kirkko juhlii loppiaisena.

Uusi Testamentti ei mainitse tietäjien lukumäärää. Avuksi on otettu Vanhassa Testamentissa esitetyt ennustukset. Profeetta Jesaja on ennustanut kuninkaiden kumarruksesta. Näin tietäjistä tuli kuninkaita. Keskiajalla kuninkaat olivat saaneet jo nimet. He olivat Kaspar, Melkior  ja Balthasar. He edustivat ihmisen kolmea ikäkautta; vanhuutta, keski-ikää ja nuoruutta. Samoin heidän katsottiin edustavan kolmea maanosaa – Aasiaa, Eurooppaa ja Afrikkaa. Kolmiluvulla oli myös syvällisempi merkityksensä. Vanhoissa joululauluissa laulettiin: ”Kolmiyhteiselle he antavat kolmisin kolme lahjaa.”

Kirkkotaiteessa kolme kuningasta esiintyy aina 200-luvulta lähtien. Alussa he olivat itämaan noitia tullen myöhemmin kruunupäisiksi kuninkaiksi. Myös kuninkaiden määrä vakiintui kolmeen. Nuorin heistä, Balthasar, kuvataan mustaksi 1300-luvulla.

Suomeen tiernapoikaesitykset saapuivat Saksasta Ruotsin kautta. Suomalaisten tiernapoikien esitykset löytyvät Länsi-Ruotsista, Göteborgista. Oletettavasti tapa on tullut yliopiston tai koulujen opettajien ja opiskelijoiden tuomana.

Tiernapoikien esitykset vakiintuivat Pohjanmaan ja Uudenmaan rannikkokaupunkeihin, joissa niitä esitettiin ruotsiksi. Tapa levisi kuitenkin pian suomenkielisten keskuuteen. Parhaiten se tunnettiin Oulussa, josta tiernapojat kiertelivät maaseutua aina Kemiä myöten.

Nykyaikaisia tiernapoikia esitys alkoi muistuttaa vasta 1560-luvulla. Silloin esityksen rungoksi muodostui saksaksi painettu, näytelmällisiä aineksia sisällään pitävä Kolmen kuninkaan laulanta. Siinä on kuvattu esimerkiksi Herodeksen ja murjaanien kuninkaan keskustelu. Esitykseen tulivat mukaan myös tutut alku- ja lopputervehdykset, joissa viitataan kuulijakunnan anteliaisuuteen.

Ruotsi-Suomesta on tietoja esityksestä vasta luterilaiselta ajalta. Kirkko ei pitänyt tapaa suotavana ja kielsi esitykset. Perinne säilyi kuitenkin sitkeästi hengissä koulunuorison keskuudessa.

Esitysten esittäjien lukumäärä vaihteli. Helsingin ryhmään saattoi kuulua jopa yksitoista henkilöä. Heitä olivat Herodes, Jumalatar jota nimitettiin myös Neitsyeksi tai Venukseksi, murjaanien kuningas, kolme idäntietäjää, kuninkaiden nihdit sekä kaksi tai kolme tähden kantajaa.

Mielenkiintoista on, että murjaanien kuningas esiintyy kolmen tietäjän lisäksi kun hänen tulisi olla yksi heistä. Yllättävä on Neitsyen rinnakkaisnimi Venus. Venus jätettiin esityksistä pian pois jo senkin vuoksi, että naisia oli vaikea saada kiertueille mukaan. Monin paikoin oli mukana myös Juudas, jonka tärkeä tehtävä oli kerätä yleisöltä rahat.

Paljon pelkistetympi oli oululaisten esitys, johon kuului ainoastaan neljä henkilöä; kuningas Herodes, murjaanien kuningas, Herodeksen nihti ja tähdenkantaja Mänkki, jonka nimi oletettavasti tulee Melkiorin mukaan. He kaikki olivat pukeutuneet valkeaan paitaan, muilla oli miekka paitsi Mänkillä. Herodeksella oli ”oikea” kruunu, Nihdin lakki oli syvä koska siihen kerättiin palkkio. Mänkin päähine muistutti piispan hiippaa. Oululaisten kokoonpano ja versio on meidän päiviimme säilynyt. Ohjelmakin on sama.

Kolmen kuninkaan tarina on muotoutunut nykyiseen asuunsa vähitellen. Kolmen kuninkaan esitykseen on valikoitunut draamallisia kertomuksia Raamatusta. Ihmisten mieliä on kiinnostanut eritoten murjaanien kuninkaan eksoottisuus ja kuningas Herodeksen hurjuus ja lapsimurhat. Murjaanien kuninkaasta ja Herodeksesta tulikin keskushenkilöt. Sanoma Jeesus-lapsesta ja Neitsyt Mariasta on jäänyt taka-alalle.

Aina suhtautuminen tiernapoikiin ei ole ollut yhtä myönteistä kuin nykyään. Asenteet muuttuivat 1800-luvulla romantiikan vaikutuksesta. Kaikesta huolimatta tapa olisi painunut unohduksiin ilman kouluissa tapahtunutta voimakasta elvytystoimintaa.