Suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän pirstaleisuuden sijaan tarvitaan kanssakulkijoita nuorten rinnalle. Usealla syrjäytetyllä nuorella ei ole rinnallaan pysyvää kanssakulkijaa, vaan he saavat kohdata avun tiellään kymmeniä ja jopa satoja eri ammattilaisia. Luotsityö tarjoaa monelle nuorelle uudenlaisen tavan käsitellä asioita yhdessä ammattilaisen kanssa. Nuorisotutkimuslehdessä (3/2014) Tiina Muukkonen, Saila Nevanen, Maria Ohisalo ja Saija Turunen kehuvat kilpaa helsinkiläisen kohdennetun nuorisotyön toimintamallia Luotsia ja sen vaikutuksia 12- 15-vuotiaiden nuorten elämään.

Luotsityön tavoitteena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja tukea nuorten yksilöllistä kasvua kotona, koulussa ja vapaa-aikana. Toiminta on Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen ja sosiaali- ja terveysviraston yhteistyössä toteuttamaa, moniammatillista ja monihallintokuntaista.

Luotsityö keskittyy nuorten voivavaroihin suojaavina tekijöinä. Positiivisella lähestymistavalla on suuri merkitys toimintaan sitoutumiselle ja tuloksellisuudelle sekä voimaantumiselle. Nuori asettaa itselleen päämääriä ja luottaa omiin mahdollisuuksiinsa päämäärien saavuttamisessa.

Nuorten syyt tulla mukaan Luotsi-toimintaan jaetaan neljään luokkaan; masentuneisuus, käytöshäiriöisyys, tarkkaavaisuushäiriöisyys ja yksinäisyys. Toiminta kestää nuoren kohdalla vuoden. Luotsi-toiminnan alussa käydään keskustelu nuoren ja hänen ympärillään olevien aikuisten, vanhempien, oppilashuollon edustajien jne. ammattilaisten kesken. Tällöin luodaan yhteinen näkemys asioista, jotka tarvitsevat nuoren elämässä apua.  Luotsissa toimitaan vertaistuellisissa ryhmissä, mutta tärkeä osa työskentelyä ovat myös nuoren ja luotsiohjaajan kahdenkeskiset tapaamiset.

Huomion antaminen voimavaroille on keskiössä toiminnassa ja vastaliike riskipuheen ylivallalle. Riskipuhe liittyy varhaisen puuttumisen käsitteeseen, joka on tullut päivittäiseen käyttöön mediassa ja politiikassa. Riskipuhe nähdään keinona hallita lapsia ja perheitä sekä heidän kanssa työtätekeviä. Riskipuheen runsas viljely lasten ja nuorten auttamisyössä vaikeuttaa suhteen luomista. Kirjoittajat pohtivakin minne asemoituu jatkossa ihmissuhdeperustainen nuorten kanssa työskentely auttamisen maastossa. Lastensuojelussa on heidän mukaansa vahvistumassa systeemikeskeinen, sopimus- ja palveluorientoitunut riskienhallintatyö. Nuorisotyössä sen sijaan arvostetaan voimavarakeskeisyyttä.

Luotsityö tarjoaa monelle nuorelle uudenlaisen tavan käsitellä asioita yhdessä ammattilaisen kanssa. Toimistoympäristössä tapahtuvan keskustelun sijaan Luotsissa keskitytään nuorisotyöllisiin ja toiminnallisiin menetelmiin, joiden vaikutukset on tutkimuksissa osoitettu positiivisiksi tekijöiksi. Tärkein kaikista tuntuu kuitenkin olevan Luotsi-työntekijä jonka kanssa nuori voi reflektoida elämäänsä. Nuorisotyöntekijästä kun tuntuu olevan moneksi; luotettavaksi ystäväksi, huolehtivaksi aikuiseksi ja vaikutusvaltaiseksi mentoriksi. Nuoren näkökulmasta aikuisen tärkeimmäksi rooliksi muodostuu halu kuunnella, kyky ymmärtää nuoren tarpeita ja näkemyksiä ja taito tukea nuorta esimerkiksi koulutehtävissä.

Ohisalo, Maria (2012) ”Ei kenenkään maalta ” kaikkien maalle. Kohdennetun nuorisotyön Luotsi-toiminnan arviointitutkimus. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen julkaisuja 2/2012. Helsinki: Helsingin kaupunki