Kuinka on mahdollista, että arabisivilisaatio, joka aikanaan synnytti maailmanuskonnon ja oli Eurooppaan verrattuna ylivoimainen, päästi asiansa nykyisenkaltaiseen jamaan? Saksalainen kirjailija Hans Magnus Enzensberger lyö märällä pyyhkeellä vasten länsimaita syyllistäviä arabikasvoja. Rappion ja häviön syynä eivät ole länsimaat tai juutalaiset kuten arabien suusta usein kuulee väitettävän vaan arabit itse.

Yk teetti vuosina 2001–2004 arabitutkijoilla selvityksen, jossa tarkastellaan arabiyhteiskuntien tilaa. Arab Human Development Report käsittelee Arabiliiton 22 jäsenvaltiota, joissa on yhteensä 280 miljoonaa asukasta. Poliittinen vapaus, taloudellinen kehitys, koulutuksen taso ja naisen asema, kaikilla noilla toimivan ja demokraattisen yhteiskunnan keskeisillä elämänalueilla tutkimus osoitti olevan pahoja puutteita.

Arabimaissa julkaistavien kirjojen osuus on 0,8 prosenttia koko maailman tuotannosta. Viimeisten 1200 vuoden aikana arabimaissa ilmestyneiden käännöskirjojen lukumäärä vastaa Espanjassa vuosittain ilmestyvien kirjojen lukumäärää. Arabinaisista puolet on luku- ja kirjoitustaidottomia. Ensimmäinen arabialaista kirjoitusta tuottava kirjapaino perustettiin 1700-luvulla. Sinne saakka islamoppineiden mielestä Koraanin lisäksi ei tarvittu muuta kirjallisuutta.

Kreikan ja Rooman antiikin uudelleen henkiin herättänyt ja keskiaikaisen takapajuisuuden kannoiltaan karistanut eurooppalainen renessanssi puuttuu arabimaista. Enzenbergerin mukaan arabit eivät ole viimeisten 400 vuoden aikana tehneet yhtään huomattavaa keksintöä. Kansalaisvapauksien puuttuminen, puutteet tasa-arvossa ja sananvapaudessa ovat aikaansaaneet oppineiden kansalaisten joukkopaon.  1970-luvun puolenvälin jälkeen neljännes insinööreistä ja puolet lääkäreistä on ottanut pitkät. Arabien erikoinen suhtautuminen naissukupuoleen pitää sinnikkäästi puolet väestöstä koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.

Enzensberger esittää kysymyksen miltä mahtaa tuntua sellaisesta kollektiivista, joka on kokenut noin massiivisen taantumisen. Enzensbergerin mielestä on päivänselvää, että täydellistä taloudellista, teknistä ja intellektuaalista riippuvuutta ”lännestä” on riippuvuussuhteessa olevien vaikea sietää.  Häviäjänä oleminen on rajussa ristiriidassa sukupolvelta toiselle periytyvän ja huolellisesti vaalitun omakuvan kanssa. Sanotaanhan Koraanissa (3, 110): ”Te olette paras kansakunta, joka ihmisten parista on noussut”.

Arabien ajatus omasta ylivallasta perustuu uskontoon. Toiseksi se perustuu silmiinpistävään heikkouteen, joka johtaa narsistiseen loukkaukseen, joka vaatii hyvitystä. Syyllistämiset, salaliittoteoriat ja projektiot kuuluvat kollektiiviseen tunnetalouteen. Vihamielisellä ulkomaailmalla ei olekaan muuta tavoitetta kuin arabimuslimien loukkaaminen. Ja jokaiseen oletettuun tai todelliseen loukkaukseen reagoidaan poliittisesti helposti hyödynnettävällä tavalla ja äärimmäisen äkkipikaisesti. Toisinajattelevien loukkaaminen on islamilaisessa mediassa vakiokäytäntö, moskeijoiden rakentamista ympäri maailmaa pidetään luovuttamattomana oikeutena. Kristillisten kirkkojen rakentaminen ei useissa arabimaissa tule kuuloonkaan. Muslimien uskonpropaganda on pyhä käsky, muiden uskontojen lähetystyö rikos.

Enzensberger arvelee, että maahanmuutto kärjistää ongelmia. Juuriltaan revityt arabitaustaiset maahanmuuttajat joutuvat olemaan kasvokkain lännen sivilisaation kanssa. Lännessä liian moni asia muistuttaa oman kulttuurin takapajuisuudesta ja voi joidenkin yksilöiden kohdalla käydä sietämättömäksi. Tässä tilanteessa islamistien propaganda salaliittoteorioista ja kostotoimista on monille suuri kiusaus.

Islamismi ei ole kiinnostunut arabimaailman ongelmien ratkaisemisesta vaan käyttää kaiken energiansa ongelmien kieltämiseen. Islamismissa on kyse epäpoliittisesta liikkeestä. Se ei ole vuorovaikutteinen eikä siinä esitetä mitään neuvoteltavissa olevia vaatimuksia. Islamistien toive on, että valtaosa maapallon väestöstä joutaa likvidoida. Tämä toive on mahdotonta toteuttaa. Enzensbergerin mielestä lännen ei tarvitse olla kuitenkaan huolissaan kauaskantoisista seurauksista. Hän murehtii tuon maailmankolkan puolesta, jonka nimissä islamismi esiintyy. Turvapaikanhakijat kärsivät, kokonaiset kansat kärsivät ja joutuvat maksamaan hirvittävän hinnan itse itsensä arabimaailman sijaisedustajiksi nimeämien toimista. (Hans Magnus Enzensberger: Älykkyyden sokkeloissa&Kauhunkylväjät, Savukeidas, 2013)