Bengtsårin koulukoti

Vanhan keittiön perustuksen päälle on rakennettu uusi leiriläisten käyttöön tarkoitettu keittiö.

Helsingin kaupungin nuorisotyö täyttää tänä vuonna pyöreitä. Tasan seitsemänkymmentä vuotta sitten perustettiin ensimmäiset kerhokeskukset Helsingin Mäkelään, Käpylään ja Vallilaan. Samaisena vuonna 1948 oli myös kaupungin nuorisotyön ensimmäinen kesäleiri legendaarisessa Bengtsårin leirisaaressa.

Toisenlaisissa kasvatustunnelmissa aloiteltiin toimintaa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin samaisella saarella. Helsingin kaupunki osti vuonna 1908 kaksi maatilaa Bromarvin kunnan alueelta Bengtsårin saaresta perustaakseen sinne kasvatuslaitoksen pahatapaisille pojille.

Laitos haluttiin sijoittaa paikkaan, joka olisi kaukana Helsingistä ja muustakin asutuksesta. Saarta pidettiin hyvänä ratkaisuna ehkäisemään pakoyrityksiä. Onhan mantereen ja saaren välissä kilometrin levyinen salmi. Bengtsårin kasvatuslaitos oli pojille ankea paikka. Laitoksessa vallitsi kova kuri ja rikkomuksista rangaistiin ankaralla tavalla. Koulu- ja työpäivät olivat pitkiä. Pojat kärsivät tautien lisäksi syöpäläisistä. Pakoyrityksiä oli jatkuvasti mutta pitkälle ei pakolaisen matka pötkinyt. Kiinnijäänyttä kuritettiin kepillä tai ruoskalla, vanhemmat pojat suljettiin joksikin aikaa eristyksiin.

Laitos oli tarkoitettu taparikollisen elkeitä osoittaville 10–18-vuotiaille pojille. Vanhempien epäsiveellinen elämä, juopottelu ja rikollisuus vauhdittivat lapsen joutumista laitokseen. Poliisi, koulu ja kasvatuslautakunta luokittelivat heidät viime kädessä laitoskasvatusta tarvitseviksi. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta pojat tulivat köyhistä kodeista. Kolmannes heistä oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, avioliitossa syntyneiden lapsien kodeista puolessa oli toinen vanhemmista kuollut.

Helsingin ostamalla maa-alueella oli peltoa 41 hehtaaria ja niittyä 9 hehtaaria. Rakennustyöt aloitettiin ripeästi ja heti ensimmäisenä vuotena otettiin kasvatuslaitokseen ensimmäiset kahdeksan lasta.  Lasten määrä kasvoi vähitellen niin, että myöhempinä vuosina saarella oli keskimäärin 80–90 lasta. Kulkeminen ja tavaroiden kuljettaminen tapahtui saareen aluksi soutuveneillä, myöhemmin saatiin moottorivene. Puhelinyhteys löytyi omalla käsikäyttöisellä puhelinkeskuksella varustettuna, osaan rakennuksista saatiin keskuslämmitys, ensimmäinen kymmenen vuotta tuherrettiin öljylampun valossa, oma voimakeskus akkumulaattoreineen korvattiin vuonna 1936 siirtymällä Hangon sähköverkkoon. Bengtsårin kasvatuslaitos kaikkine rakennuksineen olikin kuin pieni kylä. Suurempia rakennuksia oli kymmenkunta. Oli henkilökunnan asuntoja, keittiö, työpajoja, oppilasasuntoloita, koulu.. Vesihuollosta vastasi oma vesitorni, tuulimyllyn pyörittämä pumppuasema antoi vedelle vauhtia.

Aineelliset olot olivat suhteellisen vakaat paitsi sisällissodan aikana, jolloin koko maassa kärsittiin puutetta. Pojille tarjoiltiin ruisleipää joka karvautensa takia herätti epäluuloja henkilökunnassa. Maata viljeltiin ja ruoka saatiin omasta pellosta. Helsingin kaupungilla olikin ajatuksena kasvatuksellisten päämäärien lisäksi tehdä Bengtsårista tuottava omavarainen maatila. Olihan sillä käytettävissä ilmaista työvoimaa. On arveltu, että joidenkin poikien kotiutuminen pitkittyi siksi, että heidän työpanostaan tarvittiin maatilan hoidossa.

Laitos jakautui kouluosastoon ja työosastoon. Vuonna 1926 kasvatuslaitos-nimestä luovuttiin ja laitoksen nimeksi tuli Bengtsårin koulukoti. Työosastolla opetettiin hyödyllisiä suutarin, räätälin, puusepän ja sepän ammatteihin kuuluvia töitä. Lisäksi opetusta annettiin puutarha- ja maataloustöissä samalla kun oppilaat osallistuivat koulukodin maatilan töihin.

Bengtsårin moninaiset toiminnot vaativat suuren henkilökunnan.  Laitoksessa työskentelikin kansakoulunopettajia, veistonopettajia, räätälimestari, suutarimestari, puutarhuri, maataloustöiden johtaja, karjanhoitaja, kalastaja, tallimies, lämmittäjä-mekaanikko, oppilaiden hoitajia… Parhaimmillaan kaikkiaan 25 työntekijää. Varsinaisten opettajien lisäksi eri alojen ammattilaiset osallistuivat opetukseen oman työnsä ohessa.

Bengtsårin koulukodin toiminta päättyi vuonna 1940. Neuvostoliitto oli vuokrannut Suomelta Hankonimen hävityn Talvisodan seurauksena.  Bengtsår kuului vuokra-alueeseen, joten saaresta oli lähdettävä kiireen vilkkaa. Oppilaat ja henkilökunta sijoitettiin muihin Helsingin laitoksiin. Muutama Bengtsårin poika palautettiin vanhempiensa luokse.

Syttynyt sota teki synkkää tuhoa saarella. Lähes kaikki koulukodin rakennukset ja merkittävä osa Bengtsårin metsistä tuhoutui sen vajaan kahden vuoden aikana, jonka Hanko oli venäläisten hallussa. Täydelliseltä sodan tuholta säästyivät kivestä rakennetut keittiörakennus, navetta, sauna ja maakellari, jotka ovat edelleen paikoillaan muistuttamassa saaren satakymmenen vuotta vanhasta menneisyydestä.