Pää edellä

Jenkki se nyhjää vaikka tyhjästä. Keneltäkään toiselta ei niinkin yksioikoisen ja tylsän pelin kuin baseballin hehkuttaminen onnistuisi yhtä mallikkaasti. Suomen pesäpallopiireissä amerikkalainen baseball aina aika ajoin puhututtaa, viimeksi itä-länsi-ottelun tuoksinassa pari viikkoa sitten Hyvinkäällä. Yankeesien kykyjen etsijä oli paikalla arvioimassa suomipojan heittokäden kovuutta ja oli ollut kuulemma vaikuttunut näkemästään. 156km nopeudella tunnissa palloa heittävä Sotkamon nuori lahjakkuus Niko Korhonen on mm. ilmaissut kiinnostuneisuutensa rahakkaasta ammattibaseballista.

Suomalainen pesäpallohan on nimenomaan KEHITETTY mm. baseballin pohjalta. Miten pesäpallon taktisiin hienouksiin tottuneet taitopelaajat sitten tyytyisivät jenkkipesiksen dualistiseen malliin jossa yksi heittää syötön ja toinen yrittää osua palloon. Ylen eläköitynyt selostaja B-E Wallenius meni hämmentämään vielä Suomen vähäistä baseball-väkeä kehumalla pesäpalloa kymmenen kertaa urheilullisemmaksi urheilulajiksi. Suomen baseball-liiton päävalmentaja provosoitui vähättelemään kommenttia asiantuntemattomaksi. Amerikkalaiset huipputason baseball-pelaajat vaikuttavat kuulemma löysiltä sen takia että he pelaavat runkosarjassa paljon otteluita. Pelaajat ovat kyllä huippu-urheilijoita mutta lepäävät kentällä aina kuin mahdollista.

Voi hyvä tavaton. Kannattaisiko sikäläisessä sarjassa vähän hillitä tahtia että pelaajien ei tarvitsisi huilia kesken matsin. Ehkä suomalaisen pesiksen urheilullisuus juontuukin juuri siitä, että se ei mahdollista mitään lepotaukoja ja joutohetkiä. Erosta lajien rajuudessa ja nopeudessa kertoo vaikka se kumpi pää edellä etenijä syöksyy pesälle.