Järki käteen, siellä!

Tampereella hissutellaan varpaillaan. Kaikki eläimiin kohdistuva inhimillinen paha tuntuisi joidenkin eläinten rakastajien mielestä kulminoituvan Särkänniemen delfiinien vankeuteen. Tähän yksinkertaistavaan hurskasteluun on sitten herännyt Tampereen poliittinen johto. Kiitosta ja mainetta niittänyt turistirysä nähdäänkin nyt paitsi eläinoikeuskysymyksenä niin myös ikävällä tavalla imago-ongelmana. Epäeettiseksi koettava toiminta lieneekin kuntapäättäjän helpompi kyseenalaistaa ja vaivihkaa ajaa alas rationaalisin taloudellisin argumentein. Ei tarvitse nääs selitellä.

Nyt kannattaisi kuitenkin olla Tampereella tarkkana. Minkämoinen ja -kokoinen on se joukko joka vaatii ”eläinsuojelullisista” syistä lopetettavaksi Särkänniemen delfiinejä tai toiminnan alas ajamista? Ovatko heidän asenteensa oikeasti delfiinejä kohtaan vilpittömät ilman sarvia ja hampaita? Onko yleinen mielipide muuttunut negatiiviseen suuntaan? Miten sitä on luodattu? Onko Särkänniemessä mietitty tarjonnan liiallisuutta? Syökö monipuolinen tarjonta asiakkaita toinen toisiltaan? Onko esimerkiksi uudistuneen kotieläinpihan eli Koiramäen vaikutusta tutkittu suhteessa delfinaarion kävijämääriin? Onko delfinaariolla oma budjetti? Mitä tarkoittaa euroissa delfinaarion tappiollisuus? Eikö Särkänniemen/Tampereen talous kestä vajetta?

Maailman merissä kuolee saasteisiin ja pyydyksiin kolmesataatuhatta delfiiniä vuosittain. Tampereen neljä delfiiniä on pieni osa maailman kaikista kolmestatuhannesta delfinaariodelfiinistä. Ne ovat olleet ja ovat hyvin tärkeässä roolissa tuomassa tietoa ja lisäämässä tämän mainion lajin tunnettavuutta.  Onkin kummallista, että ns. eläinsuojelupiirit ovat kääntäneet tämän asian kokonaan toisin päin. Särkänniemen neljän delfiinin sijasta kai tulisi meidän kaikkien olla niistä kolmestasadastatuhannesta delfiinistä huolissamme. Mitä Animalia esimerkiksi on tehnyt noiden eläinten hyväksi?  

Vankeudessa elävien delfiinien fyysisestä hyvinvoinnista kertoo jotakin niiden korkea elinikä. Delfiinien keski-ikä luonnossa on kaksitoista vuotta. Särkänniemen delfiinien iät ovat 18, 21, 34 ja 36 vuotta. Särkänniemen esityksestä paistaa kilometrien päähän tuo ihmeellinen kahden lajin vuorovaikutuksellinen yhteys jonka jokainen koiranomistaja helposti tunnistaa. Jos nyt Särkänniemessä päätettäisiin yhtäkkiä lopettaa yleisöesitykset, mitä siihen sanoisivat delfiinit Eevertti, Leevi, Delfi ja Veera. Saattaisi käydä tiettyihin rutiineihin tottuneiden älykkäiden eläinten aika pitkäksi ja elämä mennä vallan sekaisin?  Makaaberit puheet eläinten lopettamisesta sen sijaan mahtavat tuntua todella pahalta ja julmalta parhaimmillaan vuosikymmeniä eläimiä hoitaneen ja kouluttaneen henkilökunnan mielestä.  Ystävystyminen on ollut sitä paitsi molemmin puolista. Delfiini kun kykenee syviinkin tunteisiin ihmistä kohtaan. Tästä tv1 näytti alkukesästä mainion Christopher Rileyn dokumentin, jossa ”päähenkilö” Peter-delfiinin tunteita kuvattiin rakkaudeksi hoitajaansa Margaret Howe Lovattia kohtaan.

Särkänniemen delfinaariossa ei selvästikään ole haluttu antaa periksi. Vastaisku on ollut mietitty ja oivaltavalla tavalla inhimillistävä ja tunnepitoinen. Esitykseen on haettu interaktiivisuutta. Yleisöstä poimitaan joku lapsista estradille yhdessä kouluttajan ja delfiinien kanssa.  Kouluttajan ja delfiinin vesibaletti on vaikuttavaa nähtävää, poseerauskuvat lapsista yhdessä delfiinien kanssa hellyttäviä. Outoa ja arveluttavaa, saattaisi sanoa joku. Jotakin aivan ihmeellistä, sanoisi toinen.