Tuttu sotilas

Kajaanin kaupungin teatteri yhdessä helsinkiläisen Projektori-työryhmän kanssa on bygannut Kajaanin teatteriin esityksen Tuntemattomasta sotilaasta. Voi miksi? Mitkä vaikuttimet tähän johtivat? Miksi Kajaani, projektorilaiset? Raatteen tiekö, Kuhmon rintamako talvisodassa, idän rajan läheisyys Kainuussa viekoittelivat? Alkuperäistarina, jolle esitys rakentuu aivan liiaksikin, on tietysti Väinö Linnan. Esityksen sovitus ja ohjaus ovat Juha Luukkosen Projektorista. Myös keskeiset roolit tulevat siltä suunnalta.

Luukkonen on lähtenyt vääntämään rautalangasta esityksen dramaturgiaa toisin kuin viitisen vuotta sitten Kansallisteatteriin Tuntemattomasta oman versionsa tehnyt Kristian Smeds. Jos Smeds luovalla tavalla karnevalisoi suomalaisen ikiklassikon ja onnistui vuonna 2009 yllättämään yleisönsä omaperäisellä tulkinnallaan, Luukkonen lähinnä pitkästyttää katsojan aivan liian orjallisesti kaunokirjallisessa viitekehyksessä sinnittelevällä esityksellään ottaen rakenteen Linnan romaanista.

Näytelmä kirjallisena tuotoksena ja esittävänä taideteoksena tulisi rakentaa dialogin, ei ulkopuolisen kertojan äänen varaan. Luukkonen on päätynyt katsojalle tuttujen kohtausten alleviivauksen heijastamalla vielä roolihenkilön nimen taustakankaalle. Hietasen, Koskelan ja kumppaneiden tutut vaiheet tulevat näin läpikäydyksi vuorotellen draamallisten keinojen puuttuessa pääosin ulkopuolisen kertojan suulla. Kertoja lukee ulkomuistista suoraan Linnan teosta siteeraten kohtauksen rungon, joissa omaperäisintä on rikottu kronologia. Mitään uutta tulokulmaa tai yllätystä näissä kohtauksissa ei ole. Uskalias temppu on ollut työryhmän lähteä koko yritykseen... Tuntemattomassa sotilaassa jos missä rima kun on suhteellisen korkealla.