22. heinä, 2016

Kuva oven pielessä

Varhaisiin Turkin reissuihin verrattuna maan fasadi on nykyisellään korskea ja komea. Kolmessakymmenessä vuodessa rannikkoseutu on vaurastunut ja matkailu ja liike-elämä ovat tuoneet osalle asukkaista paljon vaurautta. Kuinkahan tämä hyvinvoiva keskiluokka suhtautuu maassa vallitsevaan hullunmyllyyn jatkossa? Vaihdetaanko oven pieliin jatkossa Ataturkin kuvien tilalle presidentti Erdoganin kuvat? Turkin tragedia taitaa ollakin siinä, että oven pielessä pitää olla aina jonkun kuva. Toimivan ja vuoropuhelevan demokratian tilalla Turkissa on vaalidemokratia. Kenellä valta, se vie, muut vikisevät. Kenen puolelle asettuu keskiluokka? Kuka turvaa parhaiten heidän etunsa?