7. loka, 2016

Yhden palstan uutinen

Autoletkan ensimmäinen auto väläytti pari kertaa valoja. Jarruttelin ja ajattelin sen varoittavan ratsiasta. Mutkan takana seisoi pari palomiestä käpälät pystyssä liikennettä pysäyttämässä. Palomiesten takana loivassa mutkassa onnettomuuspaikalla henkilöauton resu seisoi heti oikealla puolella ojan pientareella, vasemmalla ojassa tukkirekka koko pituudeltaan, paloautoja, useita poliisiautoja, virkapukuisia miehiä kiireisinä mittanauhan ja suihkepullon kanssa tekemässä merkintöjä asvalttiin.

Romuauton vieressä valkoisessa muovipussissa makasi kuljettaja. Pari palomiestä seisoi ruumiin vieressä kuin vartiossa. Yritin tunnistaa autoa. Kovasti pieni; ford, fiat, toyota? Kuljettajan puolelta auto oli mennyt aivan kasaan. Ratin ja selkänojan välissä ei ollut montaa kymmentä senttiä tyhjää tilaa. Auto oli jouduttu leikkaamaan rälläkällä auki pelkääjän puolelta niin että ruumis oli saatu kaivettua autosta ulos.

Rekkakuskia ei näkynyt missään. Turma oli sattunut aivan äskettäin – ehkä tunti sitten. Onneton kuljettaja oli varmasti jossakin poliisiautoista toistelemassa järkyttyneenä yhteentörmäyksen vaiheita.  Rekka oli säästynyt yllättävän vähin vaurioin, vasen kulma rutussa, lamppu rikki. Oliko kuljettaja yrittänyt väistää vielä viime tipassa ajamalla kapealla tiellä mahdollisimman reunaan tai peräti ojaan?

Seuraavan päivän lehdessä yhden palstan uutinen raotti tapahtunutta sen verran, että lukija sai tietää kuljettajan olleen 27-vuotias mies ja liikkeellä yksin. Teon tahallisuudesta ei mainittu mitään; oliko kuljettajalla turvavyö kiinni, ajoiko ylinopeutta? Tie oli kuiva, lähes suora. Jarrutusjälkiä ei ollut. Kävin seuraavana päivää onnettomuuspaikalla ottamassa muutaman valokuvan. Rekka oli kyntänyt puolitoistametriä syvän vaon kymmenien metrien matkalta ojaan jonka pohjalla oli sysimustaa suovettä. Törmäyskohdassa paloi hautakynttilä romuauton puoleisen ojan pientareella. Kaikkea pientä pirstoutunutta henkilöauton muoviosaa kiilteli ruohikon seassa, fiatin pölykapseli…

Tahalliset kuolonkolarit ovat lisääntymään päin. Vuodessa parissa kymmenessä tapauksessa itsemurhaa suunnitteleva kuljettaja ajaa päin vastaantulevaa rekkaa tai linja-autoa. Joka kymmenes moottoriajoneuvolla sattunut kuolonkolari on itsemurhatarkoituksessa tehty. Vuosien saatossa uutisointi näistä tapauksista on vähentynyt ja otsikot madaltuneet. Matalaa profiilia on puolusteltu sillä, että ei ole haluttu provosoida tuhoisaa käytöstä liikenteessä.