17. loka, 2016

Oikeamielinen kansa

Miksi norjalaiset eivät heittäydy holtittomaan itseruoskintaan oman urheilijan käryttyä dopingista kuten suomalaiset tekivät Lahden MM-hiihtojen jälkipyykissä? Onko Suomen kansa itseään vahingoittavalla tavalla moraalisesti fataali, armon käsitteestä vieraantunut ja empatiakyvytön hylätessään urheilijansa ja ajaessa heidät haudan partaalle? Sykkiikö norjalaisen hiihtokansan rinnassa empaattisempi sydän vai onko kollektiivinen oma- ja itsetunto sen verran suurempaa kokoa että asiat suhteellistuvat moraalisesti toisin kuin dopinghurmeesta hullaantuneessa Suomessa?

 Urheilu ei ole enää ylevää ja kaunista vaan se on viihdettä, jossa olennaista ei ole totuus vaan se miltä asiat näyttävät. Norjassa urheilijat ovat nostettu kansakunnan kaapin päälle ja järjestelmä pitää huolen siitä, että siellä he myös pysyvät. Mikä meissä on ”vikana” että emme kykene samaan? Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan olemme empatiakyvyssämme pohjasakkaa kansainvälisessä vertailussa. Onkohan näin? Ehkäpä suomalainen ajattelee oikeellisuuden ja oikeamielisyyden lähtökohdista asioita ihan eri tavalla kuin esimerkiksi katolisista maista tulevat kansakunnat, joissa armon käsite saa erilaisen painoarvon kuin meidän sekulaarissa evankelisluterilaisuudessamme. Väärintekijää kohtaan ollaan armottomia.