Sudet ja ihmiset

Metsästäjät, paitsi että heillä on metsästäjän moraali (halu ja kyky tappaa eläimiä), niin myös mielestään ikiaikainen ja omia vuosisatoja vanha perinne ja näkemys suhteessa luontoon. Tuohon heidän elämänpiiriinsä on kuulunut aina metsästys ja kaikinpuolinen muu luonnonvarojen hyödyntäminen. Eräänlainen oikeus kontrolloida omaa aluettaan tappamalla esimerkiksi vahinkoeläimenä pitämiään suurpetoja.

Yhteiskunnan kehittyessä myös metsästystä ryhdyttiin rajoittamaan lakisääteisesti ja ennenkaikkea kaupungistumisen myötä ihmisen suhde luontoon muuttui sitä suojelevaksi. Tämä uusi näkemys törmäsi sitten vanhakantaiseen metsästyskulttuuriin ja joutui ristiriitaan ennen kaikkea suden suojeluun liittyvissä kysymyksissä. Kumpikin osapuoli pyrkii omimaan suden ja arvottamaan suden omiin tarkoitusperiinsä sopivaksi. Maaseudulla ihmiset kokenevat kaupunkilaisten sudensuojelijoiden puuttuvan röyhkeällä tavalla heidän elämäänsä omassa ympäristössään. Uskoisin näistä syistä monen salakaadon olevan suorastaan tahallisen provokatorinen teko. Kaupunkilainen luonnonsuojelija taas näkee tällaisen toiminnan kertakaikkisen törkeänä ja tekoon syyllistyvät ihmiset brutaaleina maalaisjuntteina. Voisivatko ääripäät olla kauempana toisistaan.

Metsästystavat tässäkin maassa ovat siistiytyneet. Enää sutta ei metsästetä vanhojen sääntöjen mukaan vaan sen metsästystä kontrolloidaan lakisääteisesti. Myös yhteiskunnan establishmentti ja kaupingistuneen kansan enemmistö on susien suojelun ja kaikinpuolisen kohtuukäyttäytymisen puolella niin luonnossa kuin kaupungissa. Kannanhoidollisen metsästyksen seuraukset kuten alfayksilöiden tappaminen pitää nostaa keskiöön tämän hullutuksen päätyttyä. Polarisoituneiden ääripäiden lähentymiseen en jaksa uskoa. Siinä kun on paljon muustakin kysymys kuin vaan sudesta.