Agricolan kirja-arvostelut ISSN 1796-704X
"Ele polghe Kiria quin Sica waicka henes on wehe wica" Agricola » Julkaisut » Kirja-arvostelut » Merisairaan liikemiehen luetuin kirja: Robinson Crusoe Merisairaan liikemiehen luetuin kirja: Robinson Crusoe Merisairaan liikemiehen luetuin kirja Robinson Crusoe Tiilitehtailija ja sanomalehtimies Daniel Foen onnistuttua liiketoimissaan
hän laittoi sulan hattuunsa ja koristeli nimensä etuliitteellä. Merisairaus haittasi työmatkoja Thames-virran yli ja klaustrofobia politikoinnin tuomaa vankilatuomiota. Vasta yli kuusikymppisenä velkojiaan piilossa kaunokirjallisuutta
kirjoittamaan alkanut Defoe tiesi mistä kirjoitti kun aiheena olivat yksinäisyys ja käytännön elämän pienet haasteet. Jos Defoen (1660-1731) omassa elämässä oli aineksia vuosikymmeniksi autiolle saarelle haaksirikkoutuneen merimiehen vaiheiden kuvaamiseksi niin tarjosi virikkeitä todellisuuskin. Skottimatruusi Alexander
Selkirk kun oikeasti vietti elämästään Etelä-Amerikan rannikon asumattomalla saarella useita vuosia. Juan Fernandez-nimisen saariryppään nimistössä komeilee Robinson Crusoen saari. Todellisuuden autiosaari on viitteellinen. Crusoen saari löytyy kokonaan toisesta paikasta, Atlantin valtamerestä. Saarien kasvit
ja eläimet ovat erilaiset. Crusoen saarivankeus kestää kaksikymmentäkahdeksan vuotta, Selkirk selviää seitsemällä. Defoe suodattaa persoonansa läpi sen ajan lehdistössä paljon huomiota saaneen Selkirkin tapauksen ja kirjoittaa omista lähtökohdistaan,
elämänkokemuksesta ja kirjallisista vaikutuksista käsin. Crusoe ei ole ensimmäinen haaksirikkoinen kirjallisuudessa. Antiikin kirjallisuudella oli robinsonadinsa, sellaisia löytyi itämaisesta kirjallisuudesta. Mutta Crusoen tarina
on oma lukunsa. Defoe on luonut siinä ylittämättömän seikkailukirjan ihmisestä, jolla on kyky alistaa luonto ja päästä olosuhteiden herraksi.
Rikas elämä Daniel
Foe (myöh. Defoe) syntyi Lontoossa 1660 varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä oli kynttilänvalaja ja myöhemmin teurastaja. Defoen perhe kuului puritaaneihin ja nuorukainen otettiinkin jo nuorena pappisseminaariin. Mutta papiksi
Defoe ei halunnut. Hän halusi saada jotain suurta aikaiseksi ja hän valitsi liike-elämän.
Defoe oli bisnesmies ytimiään myöten. Rooman rauniot ärsyttivät häntä. Ne olisi voinut purkaa ja tilalle rakentaa myymälöitä. Alpit olivat tiellä ja haittasivat kaupankäyntiä. Esteitä kiivas
nuori mies näki myös ihmisten toimissa. Jatkuvasti hän törmäsi katolisen valtionkirkon eriuskoisiin kohdistamiin vainoihin. Tämä ristiriita toi hänet myöhemmin politiikkaan. Mutta sitä ennen hän perusti
kauppahuoneen Cityyn ja meni naimisiin. Ensimmäisen vararikon hän teki vuonna 1692. Vanhana miehenä hän laski konkursseja kaikkiaan kolmetoista. Sen ajan tavan mukaan Defoe käytti hyväkseen maksukyvyttömien turvapaikkaoikeutta, jonka hän vietti Bristolissa rikolliskorttelissa. Tuo aika samoin kuin lapsuuden kokemukset Lontoossa
riehuneesta rutosta ja tulipalosta näyttäytyvät hänen tuotannossaan ( Moll Flanders ja Ruttovuosi ). Hänestä on sanottukin, että hän tunsi parhaiten alemman keskiluokan, käsityöläiset ja alamaailman; merimies,
suutari, rikollinen, sotilas ja seikkailija ovat hänelle tyypillisiä päähenkilöitä. Pakollisen eristyksensä aikana hän tuli miettineeksi vaikeuksiensa syitä. Niitä hän niputtikin ison kasan. Syntyi 350-sivuinen nidos An Essay on Projects. Tässä ensimmäisessä teoksessaan hän esitti
kokoelman ehdotuksia muutokseksi konkurssilainsäädäntöön, puolueettomien tuomioistuinten asettamista vararikkoasioissa, sairas- ja eläkekassoja. Ja kun hän oli vauhtiin päässyt esitys sisälsi myös muita
huomattavia yhteiskunnallisia uudistuksia kuten hoitolaitoksia mielenvikaisille, uusien teiden rakentamista, naissivistyksen kohottamista. Defoen suunnitelmat todistivat hänen laajakatseisuudesta ja monipuolisuudesta. Kuuluisa lehtimies Vuosina 1680-1700 Defoe toimi kangas- ja lyhyttavara-alalla valmistajana ja tukkukauppiaana, hänellä oli tiilitehdas ja hän osallistui tuontikauppaan, vakuutustoimintaan ja keksintöjen rahoitukseen. Kirjailijan
toimensa hän aloitti yhteiskunnan tilaa tutkivilla pamfleteilla. Hän oli aikansa huomattava vaikuttaja hääräten kabineteissa. Kiistakirjoitukset veivät hänet myös vankilaan viideksi kuukaudeksi. Pahemminkin olisi voinut
käydä. Alkuperäinen tuomio oli seitsemän vuotta -- sama kuin Selkirkin vankeus autiolla saarella. Mutta viidessä kuukaudessakin oli kestämistä. Defoe kun kärsi suljetun tilan kammosta. Hänen sanotaan olleen lehtimiestyypiltään dokumentoija ja valistaja. Hänen tuotantonsa oli laaja sisältäen historiateoksia,
rikolliselämänkertoja, matkakuvauksia, raportteja yliluonnollisista ilmiöistä, tutkielman sukupuolielämästä avioliitossa. Romaaninrakentajana Defoe oli vaistonvarainen ja oiva kirjailija levittämään valistusajan lempiajatuksia uskosta järkeen, ahkeruuteen ja moraaliin, luonnonlapsen sisäiseen hyvyyteen ja sivistykseen
unohtamatta siirtomaavallan siunauksia. Hän toi kirjallisuuteen realismin; tiukan pidättäytymisen
konkreettisessa arkitodellisuudessa. Tarinoillaan hän vetosi koko lukutaitoiseen väestöön. Hän pystyi hyödyntämään monialaisuutensa kirjallisesti. Esimerkiksi juuri Robinson Crusoe on täynnä mielikuvituksellisella
tavalla arkipäivän eri toimia, jotka oikeasti autiolle saarelle haaksirikkoutuneelle Selkirkille olivat tuntemattomia. Hän ei viitsinyt tehdä murto-osaa niistä askareista, jotka työllistivät Crusoeta hänen vankeudessaan. Nainen Crusoen sängyssä Defoen tarina haaksirikkoon joutuneesta merimiehestä on kirvoittanut lukuisan joukon muita autiosaarikertomuksia.
Eräs mielenkiintoisimmista on eteläafrikkalaisen kirjailija J.M Coetzeen tarina Foe. Se on enemmän
kertomus Defoesta kuin hänen kuuluisasta kirjastaan. Kyllähän Crusoekin kirjassa esiintyy - huomattavasti apaattisempana kuin esikuvansa. Crusoe on vanha ukkeli, joka vanhuuttaan ja jääräpäisyyttään ei ole viitsinyt
lainkaan rakentaa saarelleen mitään niistä rakennelmista, joita Defoe antaumuksella kuvaa. Ainoa tarvekalu, minkä Crusoe pelastaa laivasta on veitsi. Ja sillähän ei isoja tehdä. Kirjan päähenkilö on Susan Barton, joka viettää yönsä Crusoen sängyssä, mutta myös Defoen. Perjantain
Coetzee on kuvannut mykäksi. " Sillä niin kauan kuin hän on mykkä, me voimme sanoa itsellemme, että hänen halunsa meiltä ovat salatut, ja käyttää häntä jatkuvasti mielin määrin hyväksemme." Robinson Crusoeta on sanottu siirtomaaseikkailujen kantaisäksi. Kuuluisa kirjailija James Joyce on sanonut
kirjaa brittiläisen valloituksen symboliksi. Siitä löytyy anglosaksinen henki eli miehekäs itsenäisyys ja tiedostamaton julmuus, peräänantamattomuus, hidas mutta tehokas älykkyys, seksuaalinen apatia, käytännöllinen
ja tasapainoinen uskonnollisuus, laskelmoiva vaiteliaisuus. Lähteet Daniel Defoe Robinson Crusoe WSOY1988 J.M Coetzee
Foe Otava 1987 Olli Löytty Valkoinen pimeys Gummerus 1997 Yrjö Hirn Valtameren
saari Gummerus 1990
|
Uusimmat kommentit
Hienoa Matti että jaksat edelleen kirjoitella, välittää ja vaikuttaa. Jatka samaan malliin.
Keskustelu käytiin jo FaceBookissa mutta totean vielä että kuvien julkaisulle ei ole laillista estettä. Ovat ilmaisunvapauden piirissä ja perustuslaissa määriteltyjä asioita.
Tietänet, että kuvien jakelu levitykseen ei ole ilman kohteen lupaa laillista. Näin kuitenkin menettelit viikko sitten julkaisemalla Facebookissa. Tietänet, että kuvien julkaisuun näin laajasti, pitä
Palaan viikko sitten julkaisemaasi Facebook- levitykseen kuvastani Paltaniemen päivien yhteydessä. Olen saanut paljon palautetta sekä esiintymisestäni että roolikuvasta, jonka välitit lupaa kysymättä.