Mieron mies ja menetelmä

“Elkötte, etinen kansa,

Lasta kaltoin kasvatelko

Luona tuhman tuuittajan,

Vierahan väsyttelijän!

Lapsi kaltoin kasvattama,

Poika tuhmin tuuittama

Ei tule älyämähän,

Miehen mieltä ottamahan,

Vaikka vanhaksi eläisi,

Varreltansa vahvistuisi.”

Nämä varoituksen sanat löytyvät Kalevalasta Kullervo-jakson lopusta. Aikansa adhd ja nuorisorikollinen Kullervo sai paljon pahaa aikaan. Mutta eipä lähtökohdatkaan olleet kaksiset. Pienenä hän oli menettänyt perheensä sodassa, hänet yritettiin lapsena tappaa kolmasti, orjaksi joutuminen, häpäisy, insestinen suhde omaan sisareen, tapot ja itsemurha.

Kullervo huutaa kostoa pienestä pitäen. Hän selviytyy kuolemanvaaroista ja osoittaa jo lapsena ihmeelliset kykynsä. Hänestä ei saa henkeä hukuttamalla, ei polttamalla eikä hirttämällä. Kertakaikkinen tunari hän on soutajana ja kalamiehenä, aidan tekijänä ja paimenena. Lopullisesti Kullervon pinna palaa hänen tärveltyä ainoan muistokalunsa perheestään, isänsä puukon, eväsleipää leikatessaan. Emäntä kun oli piruuttaan leiponut leivän sisälle kiven.

Lönnrot näki Kullervon opettavaisena tendenssirunoelmana. Lapsista on pienenä pidettävä hyvää huolta ja heidät on hoidettava sekä kasvatettava oikein tai muuten lapsi tulisi tekemään myöhemmin itsetuhoisena “hirmutekoja.” Rakkaudettomuuden ja turvattoman lapsuuden ja vastuuttomuuden hinta on kova. Aika hurjaa että suomalainen tarinaperinne tuntee näitä kuvauksia jo tuhannen vuoden takaa. 

Tarinat verisistä sukuriidoista ja heimosodista ovat muinaispohjoismaista aihepiiriä. Lähemmäksi suomalaisuutta sen sijaan Kullervon tarinassa tullaan koston teeman ja piittaamattomuuden kuvauksissa. Kullervosta taannoin runoviikolle Kajaaniin näytelmän ohjannut Kaisa Korhonen sanoo, että kansanrunouden hahmoa ei kukaan voi omistaa. Kaikki omistavat sen. “Se kertoo eri aikoina eri tarinaa, näyttää eri puolen itsestään. Siinä riittää sisältöä, joka koskettaa meitä suomalaisia. Sibeliuksen ja Gallen-Kallelan aikana Kullervo oli kansallissankari, itsenäisyystaistelija. Tänä individualistisena aikana Kullervo on ehkä juuriltaan reväisty nuorukainen, jonka lahjat riittäisivät mihin tahansa, mutta jonka puolella ei ole kukaan.”

Epäonnisen, vaille vanhemmuutta jääneen lapsen tarina on Kullervossa viety ääripäähän. Kasvatuksellisesti kinkkisiä tilanteita löytyy lähempääkin. Kun lapsi käyttäytyy aggressiivisesti, sosiaaliset taidot ovat hakusessa, moraalista ei ole tietoakaan, apua-antavia keinoja kasvattajalla tuntuu olevan aina liian vähän.

Tutkijoiden mielestä väkivaltainen käyttäytyminen johtuu enemmänkin ympäristöstä kuin perimästä. Väkivaltaviihteen on todettu myös lisäävän lasten väkivaltaista käyttäytymistä. Tämä on huomattavissa mm. lasten leikeissä ja heidän esikuvissaan. Nykyajan lastenohjelmat ovat raaistuneet ja väkivaltaistuneet ja nämä mallit siirtyvät suoraan lasten jokapäiväisiin leikkeihin. Myös lasten sosiaalisessa kanssakäymisessä tulee väkivaltaisuus esille esimerkiksi toisten lasten kohtaamisessa ja puhuttelussa.

 
Uhmakkaan ja väkivaltaisen käyttäytymisen poisoppimiseen on kehitetty erilaisia keinoja. Suomessa käytetään mm. lasten psykiatriassa ja nuorisotyössä ART-menetelmää, jonka amerikkalainen professori Arnold Goldstein kehitti 1980-luvulla. ART (Aggression Replacement Training) tähtää toiminnallisten harjoitusten kautta nuoren elämänhallinnan ja selviytymistaitojen vahvistamiseen. Ainaisen aggressiivisen käyttäytymisen vastapainoksi nuori oppiikin moraalisten ongelmien parempaa tiedostamista, parempaa itsehillintää ja sosiaalisten taitojen vahvistamista.

Väkivaltaisen käyttäytymisen poisoppiminen ei ole mikään helppo homma. Goldstein vertaa aggressiivista käyttäytymistä muihin välitöntä tyydytystä ja mielihyvää tuottaviin riippuvuuksiin. Hänen mielestään lapsi oppii aggressiivista toimintaa tarkkailemalla, matkimalla, kokemalla ja toistamalla. 

ART- istunnot pitävät sisällään harjoitteita itsehillinnästä, sosiaalisista taidoista ja moraalisista ongelmista. Harjoittelu perustuu ryhmässä tapahtuvaan mallintamiseen, nuorten esiin tuomiin käytännön esimerkkeihin ja tilanteiden harjoittelemiseen.

ARTssa aggressiivinen käyttäytyminen nähdään monitahoisena ongelmana. Aggressio vaikuttaa ensinnäkin toiminnan tasolla. Se on toimintamalli, jolla yksilö vastaa eteen tuleviin tilanteisiin. Toiseksi aggressio näkyy ajattelun tasolla. Nuori tulkitsee ympäristöään ja ihmisten välisiä suhteita vääristyneellä tavalla, olettaa esimerkiksi toisten toiminnan johtuvan pahansuopuudesta. Kolmanneksi aggressio vaikuttaa tunnetasolla. Viha, pelko, pettymys ja muut erilaiset tunteet sekoittuvat nuoren mielessä. Aggressiivista käyttäytymistä on vaikea muuttaa. Nuori saattaa nähdä sitä jatkuvasti, menestyy kenties sen avulla tai ympäristö ei reagoi siihen tarpeeksi sanktioivalla tavalla.

Sosiaalisia taitoja ARTssa on viisikymmentä. Perustaitoja ovat esimerkiksi kuunteleminen ja kysyminen, edistyneempiä taitoja avun pyytäminen, tunteiden käsittelemiseen liittyviä taitoja omien tunteiden tunnistaminen ja toisen ihmisen vihan käsitteleminen.

Sosiaaliset taidot mallinnetaan askelin, joita seuraamalla harjoitustilanteessa käydään yhdessä taitoa läpi jonkin konkreettisen esimerkin avulla. Periaatteena on opetella taitoa niin monta kertaa uudelleen, että taito on opittu.

Lapsille selitetään mitä sosiaaliset taidot ovat, mihin niitä tarvitaan, kuinka ne ovat kaikille ihmisille tärkeitä, pelastavat usein tilanteen tai ainakin estävät tilannetta pääsemästä pahemmaksi.

Itsehillintäharjoitusten tarkoituksena on oppia tunnistamaan vihan tunne itsessään ja ennakoimaan aggressiiviseen käyttäytymiseen johtavat tilanteet ja muuttaa käyttäytymistä itselle edullisemmaksi. Todellisia tilanteita puretaan osiin ja yhdessä käydään tapahtuma läpi. Mikä laukaisi tilanteen, mitä ajattelit tuolla hetkellä, miten tilanne kehittyi, mitkä olivat seuraukset, olisiko jotakin voinut tehdä toisin.

ART:n moraalikasvatus lähtee havainnosta, että lähes kaikki nuoret pitävät esimerkiksi lupausten pitämistä, rehellisyyttä ja auttamista tärkeinä. He eivät kuitenkaan toimi tämän mukaan. Moraaliperustelut voivat olla epäkypsiä tai kognitiivisesti vääristyneitä kuten itsekeskeisiä, pahimman olettamista tai muiden syyttelyä. ART -harjoituksen aikana moraaliongelmaa lähestytään eri näkökulmista. Oma merkityksensä on yhteisellä ääneen tapahtuvalla pohdinnalla ja sillä, että henkilö joutuu perustelemaan näkökantansa.